FPS

FPS Security Oy on Suomen suurin yksityisessä omistuksessa oleva vartiointiliike. Yritys perustettiin vuonna 1997 ja se on ollut Helsingin kaupungin vuonna 1998 aloittaman graffitien vastaisen Stop Töhryille -nollatoleranssikampanjan keskeisimpiä toimeenpanijoita. FPS on Helsingin kaupungin palkkaama vartiointifirma ja toimii rakennusviraston johtamissa projekteissa Stop töhryille ja Siisti Stadi. FPS työllistää yli 140 ihmistä, joista monet kulkevat Helsingin kaduilla siviiliasuissa tunnistaakseen mahdollisia maalareita. Epäilyn kohteeksi käy kuka tahansa nuorehko henkilö, jolla on tietynlainen vaatetus tai muunlainen ”tapatöhrijään” sopiva olemus.

Helsingin kaupungin rakennusvirasto toteaa, että ”vartiointifirman toimintatapa on liikesalaisuus ja tilanne sekä toimintaedellytykset vaativat, että vartijat ovat siviilivaatteissa. ”Meille ei ole tullut tietoa yhdestäkään tapauksesta, jossa Lokka tai muut vartijat olisivat toimineet kiinniottotilanteissa arveluttavin ottein”, Stop töhryille ”-projektin johtaja Kauko Haantie toteaa.

Kampanjasta vastaavan vihreän apulaiskaupunginjohtajan Pekka Saurin lausunto FPS:n toiminnasta on monella tapaa oireellinen: ”Lähden siitä, että se mitä vartiointifirma tekee, on laillista.” Toisin sanoen olennaista ei ole enää laki, konkreettinen lain sisältö, vaan kaupunkitilan vartioinnin käytännöt, jotka asettavat laillisuuden kriteerin. FPS:n toiminta on laillista, tekee se mitä tahansa. ”Laillista” on se, mikä varjelee yleistä järjestystä ja kaupunkitilan puhtautta, vaikka se edellyttäisi kaupungissa elävien ihmisten perustavien oikeuksien pidättämistä.

Tehokkuus ja kustannusten arviointi astuvat muodollisten juridisten kriteerien edelle, sillä FPS:n toimintaa kapitalistisena yrityksenä ohjaavat tietenkin ennen kaikkea tulostavoitteet ja voiton maksimointi. Sen tavoitteena on ottaa kiinni mahdollisimman paljon ”potentiaalisia töhrijöitä”, jotta sen omistajat saisivat mahdollisimman suuria osinkoja.

On hyvin oireellista, että yksi ja sama vartiointiliike on rakentanut ympärilleen totaalisen monopolin kaupunkikontrollin osaajana. FPS levittää vilkkaassa julkisuuspelissään kuvaa taparikollisista kaupunkilaisista, joita se valvoo, vakoilee, kuvaa ja seuraa. FPS:n toiminnanjohtaja Petri Lokka on ollut todistajana sadoissa oikeuskäsittelyissä. Lokka väittää esimerkiksi kykenevänsä tunnistamaan lähes kaikkien maalarien ”käsialat”. Pelkkä Lokan lausunto riittääkin yleensä tuomion perusteeksi.

Samoin viitteitä on siitä, että yrityksen esimiehet ovat painostaneet työntekijöitä antamaan oikeudessa vääriä todistuksia, jotta sen kiinniottamat epäillyt saisivat tuomioita, yrityksen toiminta legitimoituisi ja tuomioiden muodossa kiteytyvät tulostavoitteet täyttyisivät. Useimmissa tapauksissa graffitimaalarien tai julisteiden tai tarrojen liimaajien toiminta ei kiinnosta poliisia, ellei FPS tee virka-apupyyntöä heidän kiinniottamisekseen.

FPS:n harjoittama kaupunkitilan valvonta on aina lain rajamailla. Se ei perustu lakiin, vaan tehokkuusvaatimuksiin, tuottavuuteen ja todennäköisyyteen; jatkuvasti uudelleen arvioitaviin odotuksiin kaupunkitilan käytön hallinnoinnista.

Nollatoleranssi toimii poikkeustilan logiikan mukaisesti. Kenen tahansa oikeudet voidaan riistää missä ja milloin tahansa vain sen perusteella, että hän kuuluu ”riskiryhmään”. Ihmisistä voidaan kerätä tietoja, heitä voidaan seurata, valvoa ja hakata, heille voidaan tehdä kotietsintöjä ja katutarkastuksia ja heille voidaan määrätä vankeusrangaistuksia ja järjettömiä korvauksia pelkästään vartiointiyrityksen antamien lausuntojen perusteella.