Kenen kaupunki?

Nykyään olennaisinta talouskasvun kannalta on kulutuksen, siis kuluttavien ihmisten tuottaminen. Sen vuoksi on kilpailtava ihmisten huomiosta, siitä millaisiin merkkeihin ihmiset kiinnittävät huomiota kaupunkitilassa kulkiessaan ja oleskellessaan. Ovatko nämä merkit kaupallisia, pääoman arvonlisäyksen edistämiseksi tuotettuja merkkejä vai vapaasti tuotettuja, mitään välittömiä taloudellisia tarkoitusperiä palvelemattomia merkkejä? Tila, jota kuville ja merkeille kaupunkimme keskeisillä kauttakulkupaikoilla on olemassa, on nykyaikaisessa ”huomiotaloudessa” keskeinen ja ”niukka” hyödyke. Siksi sen käyttöä on valvottava, sen vapaa ja epäkaupallinen käyttö on estettävä.

Ihmisiä, jotka tekevät kaupunkitilasta elävää, kiinnostavaa ja ihmisiä houkuttelevaa, on siis kontrolloitava ja heidän vapaata toimintaansa on rajoitettava jatkuvasti. Kaupunkitilan käyttöoikeus tai sen kollektiivinen ”tekijänoikeus” riistetään niiltä, jotka tekevät siitä elävän ja kiinnostavan, ja myydään sen jälkeen heille takaisin markkinoilla.

Kaupunkitilan arvo, sen elävyys ja houkuttelevuus, perustuu ihmisten vapaaseen kanssakäymiseen. Tila tuotetaan hengailemalla, juomalla kahvia tai olutta, skeittaamalla, järjestämällä konsertteja, kuljeskelemalla lastenvaunujen kanssa, luomalla uusia pukeutumismalleja, joita muotibisnes sitten käyttää hyväkseen. Esimerkkejä siitä, miten parjattua graffitikulttuuria käytetään jatkuvasti hyväksi myynninedistämisessä, löytyy helposti. Hyvin todennäköisesti monenkin buffatun graffitin – jonka tekijä on ensin hakattu ja sitten tuomittu loputtomaan velkaorjuuteen – päälle kiinnitetään myöhemmin graffitityyliä hyödyntävä mainosjuliste.

Kuitenkaan nollatoleranssi ei ole pysäyttänyt graffitien maalaamista tai tarrojen kiinnittämistä. Edes poliisitoimet, väkivalta ja pelko eivät voi tukahduttaa kaupunkitilan vapaata käyttöä, sillä ilman sitä ei kaupungissa olisi mitään liikettä tai elämää. Kaupunki elää vain ihmisten vapaassa ja vailla mitään erityistä tarkoitusta olevassa kanssakäymisessä. Kaupunkiin kuuluvat kaikenlaiset ”töhryt”, säröt, rosoisuus, elämän merkit ja jäljet. Puhdas kaupunki ei ole ainoastaan väistämättä väkivaltainen, se on yksinkertaisesti tappavan tylsä.