Yksityisten vartiointiliikkeiden määrä on viime vuosikymmeninä kasvanut yleisesti kaikkialla, kun julkista poliisin muodostamaa järjestysvaltaa täydennetään yksityisillä palveluilla. Tutkijat, viranomaiset ja vartijoiden edustajat myöntävät, että vartijoiden toimintaa säätävät lait laahaavat perässä ja vartijatoimet siis tapahtuvat harmaalla vyöhykkeellä muodollisen oikeuden ulkopuolella.
Kaupunkitilan kontrolli on alkanut nousta julkisuuteen, kun yhä useammalla ohikulkijalla on sattunut olemaan kännykkäkamera taskussaan. Julkisuuteen on alkanut tihkua tietoa liiallisesta voimankäytöstä myös muita kuin graffitimaalareita kohtaan.
Esimerkiksi marraskuussa 2006 FPS:n vartijat pahoinpitelivät Kontulassa miestä, jonka olivat kaataneet maahan. Helmikuussa 2008 FPS:n vartijoiden voimankäyttö nousi jälleen kerran julkisuuteen, kun tällä kertaa junassa kiistelleet teinipojat saivat maistaa isojen FPS-poikien kurinpalautusta. Viimeksi syyskuussa 17-vuotiaan pojan jalka murtui kun jälleen FPS-vartijat käyttivät liian kovia otteita.
Nämä ovat vain muutamia julkisuuteen tulleita tapauksia, mutta ne ovat mitä todennäköisimmin merkki varsin yleisestä arkipäivän todellisuudesta. Helsingin kaduilla kaupunkilaiset joutuvat kohtaamaan vartijoiden mielivaltaa, jota harjoitetaan turvallisuuden ja yksityisomaisuuden puhtaana pitämisen nimissä.
Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri on useaan otteeseen julkisesti vakuuttanut, että FPS:n toimintaan tullaan puuttumaan heti, kun väkivaltaisesta käytöksestä on todisteita. Sauri on myös luvannut, ettei FPS:n palveluita osteta, jos väitteille löytyy näyttöä. Kuitenkin vartijat yhdessä poliisin kanssa onnistuvat aina kiistämään – myös kamerakännykällä todistetut ja netissä kaikkien nähtävillä olevat – tosiasiat.