Kokemuksia

Vapaa Helsinki -verkosto on kerännyt syksyllä 2008 lausuntoja useilta kymmeniltä henkilöiltä, jotka ovat kohdanneet vartijoiden väkivaltaa ja poliisin välinpitämättömyyttä Stop töhryille -kampanjan nimissä. Haastatellut ovat 15-30-vuotiaita.

Kokemukset on ryhmitelty aiheittain:

  • Väkivaltaa
  • Vartijoiden ja viranomaisten mielivaltaa
  • Laiton henkilörekisteri, seuraaminen ja kuvaaminen
  • Muotoanalyysi ja väärä vala
  • Muita kommentteja ja kokemuksia muista vartiointiliikkeistä

Väkivaltaa

”FPS-vartijat otti mut kiinni steissillä ja löi rautoihi. Alhaalla rautatieaseman vartijakopin oven suulla ne vartijat työns mut sisään niin kovaa että mä lensin sen huoneen perälle, enkä voinu ottaa käsillä vastaan ku ne oli sidottu käsirautoihi selän taakse. Mä lensin suoraan päin jotain posliinista lampun kupua ja mun pää aukes silmäkulman vierestä ja lisäks mun poski repes auki ku siitä meni jotain posliinia läpi. Ne vartijat ei kuitenkaan edes avannu niitä rautoja tai auttanu mua ylös lattialta istuutumaan. Mun vaatteet oli boxereita ja kenkiä myöten veressä. No sit siihe tuli ambulanssi.

Mä tein rikosilmotuksen, mut ne vartijat väitti taas ihan muuta, niillä oli toisensa tukenaan, mä olin yksin. Pyysin kattomaan videonauhat, mut siihen se poliisi sano, et kyllähän sä nyt varmasti tiedät, että FPS hallitsee näitä videomateriaaleja, etkä sä voi niille yhtään mitään.

Lopulta mä sain syyttäjältä terveisiä, että ei voida varmuudella näyttää toteen, että kyseinen henkilö ei olisi itse aiheuttanut kyseisiä vammoja ja omaa kaatumistaan”

”Meitä oli varjostettu Kalliossa, FPS-vartijat tuli yhtäkkiä takaapäin ja huus ”FPS” ja kaato meidät maahan kovin ottein. Sitten vasta myöhemmin poliisit tuli paikalle ja vartijat lähti. Mulle tuli aivotärähdys siitä maahan kaatumisesta ja mä oksentelin putkassa. Oikeudessa tää FPS-vartija todisti täysin ylimitoitetusti tapahtuneen maalauksen koon.

Ei ne vartijat estä mitään rikosta, vaan ne oottaa, että näkee mahdollisimman paljon ja lopulta sitten sama lafka pääsee putsaamaan enemmän ja liikeyrityksen voittokertymät kasvaa. Kyseessä on puhtaasti bisneksen teko eikä mikään ongelman ehkäisy.

”Me käveltiin frendin kanssa yöllä radanvarren viereistä kävelykatua pois kaupungista päin. Yhtäkkiä siviilipukuiset tyypit hyökkäs pusikosta meidän päälle pamput kädessä, frendi jäi siihen heti kiinni.

Mä lähin säikähtäneenä juoksee, mut sain kaljupäiseltä äijältä pampusta niin kovaa, et mä tipahin siihe paikkaan.

Ne FPS-vartijat hehkutti ensin kiinniotettuaan ja pamputettuaan meitä, että nyt saatiinki taas se 100 EUR ”tappopalkkio”, joka on kuulemma jokaisesta kiinniotetusta saatu bonari. Niil tuntu olevan selvä ohjeistus, et heti vaan pampusta ja kovat otteet.

Me jouduttii Pasilaan yöksi. Mun ranne oli niin kipeä, etten voinu nukkuu koko yönä. Sanoin tästä poliiseille ja pyysin apua, ne lupas lähettää lääkärin aamulla, mut en mä mitään apua saanu. Sit ne vaan päästi aamulla vapaaks.

Viel ei oo kuulunu, et mistä meitä syytetään tai et miks meidät otettiin kiinni.

Jos nuori mieshenkilö kävelee radan lähellä yöaikaan ja vielä reppu selässä ni on melko varmaa, että saa vartijoilta turpaan, ilman et ne alottais keskustelumalla tai mitään.”

”Vartijat ei ilmottaudu ennen kiinni käymistään, ne ei alota keskustelemalla, ne ei esitä mitään korttia, vaan ne vaan hyökkää ja alkaa usein hakkamaan, vaikka oliskin jo laitettu nippusiteisiin.”

”Lokka on heittänyt mut kerran kovaotteisesti bussin seinään.”

”Kaverini oli odottamassa illalla bussia pysäkillä joka oli sotkettu aikaisemmin. Tämä henkilö ei ole ensimmäistäkään tägiä tehnyt elämänsä aikana. Pysäkille saapui kaksi siviilipukuista vartijaa pummaamaan tulta. Kun he olivat tarpeeksi lähellä kaveriani he laittoivat tämän maihin bussipysäkin taakse. Toinen piti kaveria paikoilla maassa ja toinen viilsi veitsellä kaverin ’suutinsormenpäästä’ ihon kokonaan pois ja sanoi että ’nyt et maalaa mitään vähään aikaan’. Kaveri ilmoitti tietenkin asiasta poliisille mutta poliisi kehotti olemaan tekemättä asiasta mitään juttua ja niin asia jäi siihen.”

Kertomus on saatu nimettömänä sähköpostitse.

”Me oltiin yhen kaverin kanssa kaupungilla kävelemässä, kun yhtäkkiä joku mummo huusi, että sen käsilaukku oli pöllitty. Sitten siihen tuli vartioita ja me päätettiin kaverin kanssa jäädä seuraa tilannetta. Yhtäkkiä yks niistä vartioista tuli huutaa, että me oltais pöllitty se käsilaukku ja syytti meitä paskanpuhumisesta. Mun kaverin vastatessa kielteisesti tää vartija löi mun kaveria, tosin se ehti väistää, mut sitten se otti mun kaverista kiinni ja löi sitä useasti. No mä sitten otin sen vartijan pampun ja uhkasin sitä, mutta se vaan löi mun kaveria uudelleen. Mun kaveri pääsi irti ja me lähettiin juoksemaan niin nopeasti kun päästiin. Että tällaista nää FPS:n pojat tekee.”

Kertomus on saatu nimettömänä sähköpostitse.

”Mun pari kaveria on joutunut vartijoiden pahoinpitelemäksi. Turpasauna Leppävaaran juna-asemalla useammalta FPS-vartijalta. No sitten tuli poliisi, morjensti vaan vartioita ja otti kaverit kyytiin ilman et ois kysyny niiltä mitään. Yrittihän ne tietysti valasta vähän, että mitä on tapahtunut, mutta vastauksena kuului ”turpa kiinni”. Sitten maijassa kaveri päästi halventavan sanan naispoliisille ja kyydityksen jälkeen hänen rinnuksista otettiin kiinni ja pää iskettiin betoniseinään.

Tapauksesta yritettiin tehdä ilmoitusta, mutta kumpaa uskotaan? Kahta poliisia vai 17-vuotiasta poikaa? Ja näistä lukuisista tarinoista huolimatta, asialle ei haluta tehdä mitään. On surullista että näiden vartiointiliikkeiden toimiluvista päättävät vain sulkevat silmänsä jokaiselta ongelmalta.”

Kertomus on saatu nimettömänä sähköpostitse.

”Olimme viettämässä iltaa kaverini kanssa Helsingissä juopotellen. Joskus yöllä n. kello 03 aikoihin menimme odottamaan rautatieasemalle viimeistä junaa Espooseen. Asemalla kuulimme huutoa ja huomasimme, että siellä oli tilanne päällä. Maassa makaavaa miestä revittiin ja retuutettiin ilman mitään todellista syytä. Aloimme huutaa tilanteessa oleville FPS-vartijoille, että lopettaisivat väkivallan käytön. Vartijat tulivat luoksemme ja ilmoittivat, että meidän oli poistuttava asemalta. Vänkäsimme tietysti vastaan sillä emmehän me olleet mitään tehneet, vaan yritimme vain puolustaa pahoinpideltyä miestä.

Aikaa junan lähtöön oli vielä tovi, joten päätimme kävellä Pasilaan ja hypätä sieltä sitten viimeiseen junaan. Lähdimme kävelemään kohti Pasilaa radan viereistä kävelykatua pitkin. Rautatieaseman ja Rasilan puolimaastossa kohdallemme pysähtyi juna, joka ei ollut matkustajille käytössä ja kyydistä hyppäsi kaksi FPS-vartijaa. He ottivat meidät kiinni ja raahasivat kovin ottein sisään pysähtyneeseen junaan. Toinen vartijoista otti minut otteeseen ja vei junan ”eteiseen” jossa sitten minua heitettiin seinille.

Toinen vartijoista yritti saada kaverini käsiä selän taakse siinä kuitenkaan onnistumatta. Seuraavaksi juna, johon meidät oli ”kaapattu” saapui takaisin Rautatieasemalle, jossa oli vastassa kolme vartijaa. He soittivat poliisille ja ilmoittivat, että heillä oli kiinniotettuna muutama häiriökäyttäytyjä. Vartijat vitsailivat keskenään kuinka ”pojat pääsee putkaan yöksi”. Tilanteeseen hermostuneena nimittelimme vartijoita, jotka veti tietysti herneen nenäänsä ja yksi heistä löi välittömästi kaveriani.

Kaverini alkoi huutamaan ”Kiinni jäitte! Koko homma on nauhalla, meillä on kaveri tuolla (osoitti asemalle, tässä vaiheessa olimme vähän syrjemmässä), joka on kuvannu koko homman (vaikka siis kuvaus juttu oli silkkaa mielikuvituksen tuotetta). Vartijat menivät selvästi hämilleen ja alkoivat vilkuilemaan osoitettuun suuntaan, ja juuri sillä hetkellä kuin ihmeen kaupalla räpsähti salamavalo tai joku muu vastaava välähdys (emme tiedä mistä välähdys johtui). FPS-vartijat olivat lievästi hädässä ja sanoivat meille ”lähtekää pois täältä, nyt helvettiin ja sassiin”.

Ihmettelimme, että ”emmekö joudukkaan putkaan, mikä hätänä, odotetaan nyt vaan sitä poliisia”. Hormonihirviöt jatkoivat huutamista, että ”nyt lähdette vittuun ennen kuin käy huonosti” ja niinpä lähdimme sitten pois. Junaamme emme kyllä ennättäneet joten jouduimme odottamaan aamun ensimmäistä junaa.

Kertomus on saatu nimettömänä sähköpostitse.


Vartijoiden ja viranomaisten mielivaltaa

”Mä olin kävelee, ku yhtäkkiä yks auto alko seuraa mun takana, ihmettelin et mitä se kävelytiellä tekee. Kaks FPS-vartijaa pysäytti mut. Ne fepsit sano, et ne on seurannu mua, vaikka ne sano ihan eri suunnan mistä mä olin tulossa.
Vartijat soitti kytät paikalle ja ne sit katto mun repun, jossa oli spray-kannuja.

Oon nyt saanu haasteen vahingonteosta ja järjestysrikkomuksesta, joka tuli spray-kannujen luvattomasta kannosta yleisellä paikalla. Mul oli ollu myös haku päällä, ku mua ei oo pahemmin kiinnostanu tää juttu, mitä mä en oo oikeesti tehny. Kytät tuli sit hakee mut mun kotipihalta.

Mua syytetään sellasesta mitä mä en oo tehny. Mut oon ihan varma et mä tuun häviämään tän oikeusjutun.”

”Meil oli sellanen klubi ja liimailtiin sen julisteita arki-iltana. Siviilipukuiset FPS-vartijat oli seurannu meitä koko projektin aikana. Ne hyökkäs yllättäen meidän kimppuun kulman takaa Fredan ja Bulevardin nurkalla ja heitti meidät seinään vastaan ja huus samalla että ”laskekaa noi liisterit!”, et ihan ku meillä ois ollu jotkut aseet!

No me vaan revettiin nauramaan. Vartijat piti meidät otteessaan siihen saakka et poliisi tuli, mut ei niitä edes kiinnostanu joku julisteiden liimaaminen. Jos poliisi näkee jonkun liisteröimässä ni ei ne tee yhtään mitään, ku niillä on parempaaki tekemistä ja niin sen pitääkin olla. Sovittiin sit et me revitään ne julisteet saman tien alas, eikä saatu sit sakkoa.

Se oli sellane underground klubi eikä meil ollu varaa mainostaa missää lehdissä.

”Mun frendi otti kuvaa junapiissistä ihan vain kun ihastu sen nähdessään, eikä se oo mikään maalari. Sit siihen tuli FPS-vartijat paikalle, otti kameran eikä sitä enää löytyny mistään Helsingin poliisista ku sitä jälkeenpäin metsästettiin. Mihin nämä tavarat oikee menee ja millä okeudella?”

”Mä sain syytteen neljästä piissistä. Mä olin putkassa kolme päivää ja vartijat oli löytäny kolme uutta piissiä ja joku oli muka sanonu et ne ois ollu mun tekemiä. Ekaks mua syytettiin vahingonteosta, mut sit poliisi muutti kuulusteluissa syytteen törkeäksi vahingonteoksi. Se kuulustelija poistu ja palasi pomon kanssa juteltuaan syyttämään törkeästä. Ryhmässä jengin kanssa yksin tuumin tehty töhryrikos on määritelty törkeäksi vahingonteoksi. Ongelmana on se, et muiden tekemät maalaukset yritetään saada yhden tai muutaman henkilön nimiin.”

”Mä tiiän henkilöitä, joilla on ehdollisia tuomioita väkivaltarikoksista ja nää samat henkilöt on edelleen FPS-vartijoina töissä. Ne on ollut rosiksessa ja saanu useampiakin sakkoja. Mä tunnen nää jätkät ja ne on ajoittain erittäin väkivaltaisia.

Huhu kertoo, että väkivaltatausta katsotaan jopa hyväksi hakiessaan FPS:lle töihin. Jos tuomio ei ole tuore, niin käytäntönä on ilmeisesti ajatus, että tää jätkä on kykenevä toimimaan hankalissakin tilanteissa”.

”Me käveltiin illalla kävelytiellä rauhassa kohti kotia, repussa kouluprojektiin tarkoitettuja maalipurkkeja. Loma-asuinen mies tuli kaljapullo kädessä vastaan ja kysyy paljon kello on, mutta samalla löi kyynärpäällä kohti reppua ja kuuli kannujen äänen. Se paino saman tien mun frendin maahan kovin ottein ilman tietoa mistään todistetusti tehdystä teosta.

Mä hain mun faijani paikalle auttamaan. Koko sinä aikana mun frendiä pidettiin maassa, poliisit tuli samaan aikaan isäni kanssa paikalle. Me mentii sit kaikki lähelle tehdyn tuoreen piissin luokse vertailemaan, onko värisävyissä mitään yhtäläisyyksiä meidän repussa olevien maalien kanssa, ja eihän niissä ollu ku ne kannut oli käyttämättömiä.

Poliisi torui vartijoita, että saa olla viimeinen kerta ku teette tätä, ja painotti etteivät jaksa tulla paikalla turhan takia ja ne vartijat lähti siitä sit häntä koipien välissä.”

”Mun poikaystävää tultiin pidättää syytettynä törkeästä vahingosteosta. Poliisit tiesivät heti alusta alkaen pidätystä tehdessään, että oltiin yhteistaloudessa asuva pariskunta, mutta kuitenkin ne pidätti mut rikoksentekijän suojelusta epäiltynä. Myöhemmin moneen otteeseen ne yritti vielä kiistää tän. Suomen rikoslain mukaan lähiomaista ei voida syyttää saatikka tuomita rikoksentekijän suojelusta.

Mä olin ekan yön Pasilan kellarissa niin sanotussa juoppoputkassa. Sit kaks päivää yläkerran pidätyssellissä. Mun aineenvaihdunta kiihty tosi ylivilkkaaksi varmaan siitä ahdistavasta tilanteesta johtuen. Mua ei aluksi kuitenkaan päästetty vessaan ku painoin sellissä nappia vessaan menon merkiks. Lopulta ne päästi mut vessalliseen selliin, ku valitin asiasta tuskallisena.

Mua kuulusteltiin kaks kertaa enemmän ku ite rikoksenteosta epäiltyä. En saanu avustajaa tai asianajajaa paikalle, koska mulle ei kerrottu mun oikeuksistani riittävässä muodossa. Poliisit kysy, että ootko niin vähä-älyinen, että tarviit jonkun avustamaan. En mä todellakaan tienny mulle kuuluvista oikeuksista, sillä ei niitä tullut opeteltua, ku en koskaan ajatellut joutuvani kuulusteltavaks. Sit ku mä jäin yksin niihi kuulusteluihi kahden vanhemman konstaapelin kanssa, ni ne pysty tietty käyttää tosi törkeitä menetelmiä kenenkään lainopillisen puuttumatta.

Esitutkintapöytäkirjasta puuttu ne tiedot, ku poliisi väitti et mun poikaystävällä ois ollu muita naisia. Poliisit tiukkas, että miksi suojelet sellasta petturia ja riskeeraat elämäs sellasen hataran suhteen puolesta. Lisäksi ne sano pitävänsä mut aluks ainaki 2 viikkoa pidätettynä ja pelotteli, etten pääsis mihinkää kouluun, kun saisin niin ison rikosrekisterin! Ne myös valehteli, että joku jätkä ois vasikoinu musta kaiken ja et mä olisin yks jengin päämaalareista. Kolmantena päivänä ne syytti mua vielä heroiinista.

Mut päästettiin suihkuun vasta kolmantena päivänä. Mulla oli tuollo kuukautiset, joten tilanne oli tosi epämukava. Vangeilla on kuulemma oikeus saada radio selliinsä, mutta mulle ei tietenkään siitä kerrottu. Hiiren hiljaisessa huoneessa, aamukahdeksasta iltakymmeneen yksin istuessa, keinotekoisen sähkövalon alla, ilman tietoa milloin pääsee ulos ja että mitä tapahtuu, on mielentila jo täysin kidutuksen tasolla. Huoneet oli tosi likaisia, seinillä roikkui epämääräisiä mällejä ja bunkkerimaisen betonitason likaisella patjallakaan ei hirveästi huvittanu nukkua. Ulkoilemaanki Pasilan poliisitalon katolle mä pääsin vasta kolmantena päivänä. Mulle ois kuulunu tunnin jalottelu raittiissa ilmassa muutaman neliön kokoisessa häkissä, mut noin puolen tunnin jälkeen mut haettiin taas kuulusteltavaks.

Mä olin ollut koko edellisen viikon eri työhaastatteluissa. Monesta paikasta luvattiin soittaa just seuraavalla viikolla, joten enpä osaa sanoa, meniks sit monta työpaikkaa ohi vapaudenriiston takia. Mä olin koko kesän työtön, mikä tietysti vaikeutti mun elämää tosi paljo ja jouduin myös ekaa kertaa menee sossun luukulle rahattomana.

Reilun vuoden päästä mä sain melkosen paketin poliiseilta. Tuossa paperissa Pasilan poliisipiirin poliisiylijohtaja, poliisipäällikkö, esikuntapäällikkö ja apulaispoliisipäällikkö yhdessä komisarin ja juttua tutkineiden Vanhempien konstaapelien kanssa kaikki vakuutti mua rikoksentekijän suojeluun ja rikokseen osallistumiseen syyllistyväksi. Aluksi masennuin tuhdista syyteharkintapöytäkirjasta, ja ajattelin etten mitenkään voi voittaa poliiseja, vaikka ne eivät puhuneetkaan totta. Virkavalta voi näköjään keskenään sopia mistä vaan miten milloinkin haluavat sen mukaan mikä on niille eduksi.

Mun asianajaja kuitenki huomautti, että poliisi kaikkia johtajiaan myöten otti asian kovin vakavasti tajuttuaan, että käry kävi. Mun asianajaja ei kuulemma ollu enne nähny niin tunnollista vastaamista kanteluihin poliisin osalta. Me tehtiin yhdessä tarkka ja totuuden mukainen vastine ja lopulta pitkän odotuksen jälkeen syytteet raukaistiin. Samalla myös mun poikaystävä todettiin syyttömäks.

Mä olin vaa todella huojentunut, enkä enää jaksanut alkaa nostaa syytettä poliisien virkavirheistä ja valheista, vaikka oliski pitäny. En enää halunnut ajatella koko asiaa, sillä perätön syyte oli ahdistellut mun mielessä jo reilun vuoden ajan, enkä enää halunnu joutua virkavallan kanssa mihinkään tekemisiin. Pelko siitä jäi käteen.”

”Minä, ja viisi muuta taiteilijaa oltiin pidätytettynä tiistain klo 01.00 ja torstain klo 15.30 välisenä aikana, ”epäiltynä satojen, jopa tuhansien tarrojen ja laattojen liimaamisesta” kuten Helsingin sanomissa todettiin 20.10.

Todellisuudessa nämä taiteilijat olivat liimanneet muutamia kymmeniä tarroja ja 3 laattaa Helsingin katukuvaan maanantain ja tiistain vastaisena yönä. Useimmiten kohteena olivat harmaat sähkölaatikot tai katupylväät. Ne samat jossa varmaan olette nähneet enemmän kuin useita mainoksia ja ilmoituksia elämänne aikana. Näiden ilmoitusten laittajia tuskin pidätettiin yhteiskunnan vihollisina numero yksi, kuten meidät tuona yönä.

Meitä pidettiin yksi yö säilytyksessä kisahallin ”juoppoputkissa”. Tämän jälkeen osa meistä vietiin poliisiasemalle ja lukittiin selliin odottamaan kuulusteluja varten. Meistä neljää kuulusteltiin tiistai-iltapäivällä. Itse jouduin odottamaan sellissä kuulustelua 2 tuntia. Kuulusteluissa myönsin liimanneeni muutamia tarroja sähkökaappeihin maanantain ja tiistain vastaisena yönä. Kerroin vain mitä itse olin tehnyt. Tämä ei riittänyt poliisin tutkijalle. He ilmoittivat tekevänsä minulle, ja kolmelle muulle vangitulle kotietsinnän. Kuulusteltuaan loppuja kahta, jotka olivat odottaneet kisahallin säilytyksessä kuulusteluja kolmeen tiistai-iltapäivällä, meille ilmoitettiin, että olemme pidätettyjä epäiltynä vahingonteosta ja meidät viedään kolmeksi päiväksi Pasilan poliisitalolle vankeuteen.

Pääsin vankeudesta torstaina kolmen aikaan iltapäivällä toisen tiistaina vangitun kanssa, toisen kuulustelukerran jälkeen. Saimme kuulla toisessa kuulustelussa että meitä olivat maanantaiyönä seuranneet FPS-turvapalvelun miehet. He olivat kuvanneet tarroja kaduilla jäljessämme. Nämä miehet olivat toimittaneet poliisille samana yönä 50-sivuisen raportin, joka sisälsi kuvauksia ja valokuvia tarroista, joita he epäilivät meidän liimanneen. Sain nähdä raportin toisessa kuulustelussa. Mietin kuka maksaa näille miehille tarroja liimanneiden nuorukaisten seuraamisesta keskellä yötä, valepuvussa. Mieleeni tuli onko tämä edes sallittua, tai mahdollista Suomessa.

Siitä lähtien kun Helsingin päättäjät hyväksyivät ns. nollatoleranssin katutaiteen suhteen, graffitien tekijöitä on vangittu jopa kahden vuoden vankeusrangaistuksiin. He ovat maksaneet suuria summia vahingonkorvauksia ja puhdistusmaksuja kaupungille ja edellä mainitulle firmalle. FPS-turvapalvelut saavat kaupungilta rahaa siitä, että he putsaavat pois ja ehkäisevät graffitien tekoa. Heille on muun muassa maksettu Vuosaaren hylätyn vedenpuhdistamon putsaamisesta. Tämä on purkutuomion alla oleva rakennus, jonka sisätilojen kunto on varmaan jokaisen kaupunkilaisen huolenaihe.

Ilmeisesti tarrojen liimaaminen on Helsingissä suuren luokan rikos. Vertailun vuoksi suomessa raiskauksestakin saa useimmiten korkeintaan puolitoista vuotta ehdotonta vankeutta. Itse en tiedä tullaanko minua syyttämään tarrojen liimaamisesta. Aion varmaankin kysyä itse kaupungilta ja asianomaisilta voinko käydä putsaamassa pois liimaamani tarrat. Tämän ei pitäisi olla suuri vaiva.

Kunnallisvaalit ovat tulossa. Toivoisin, että kaikki jotka eivät halua, että heidän verorahoilla tarrojen liimaajia jahdataan ja kyseenalaiset turvapalvelufirmat rikastuvat rehellisten kansalaisten jahtaamisella, yrittäisivät vaikuttaa asiaan äänestämällä, ja vaikka ottamalla yhteyttä kunnanvaltuustoon tai kansanedustajalleen.”

”Kirjoitin graduani vuonna 2003 suomalaisesta hip hop -kulttuurista. Halusin saada mukaan myös kaupungin virallisen kannan graffiteihin ja soitin Rakennusvirastoon, josta tavoitin Kauko Haantien. Esittelin itseni ja asiani, mutta Kauko Haantie keskeytti minut välittömästi ja sanoi tietävänsä kuka minä olen. Hän osasi siltä istumalta jopa lainata jotakin nettifoorumiin kirjoittamaani juttua aivan sanan tarkasti. Sen lisäksi Haantie rupesi tivaamaan minulta, mikäli hyväksyin väkivallan käytön ja sen, että joku graffitinmaalaaja oli uhannut jotakuta veitsellä. Kerroin, että en katsonut olevani velvoitettu vastaavaan moisiin kysymyksiin, ja että soitin yliopistotutkijan ominaisuudessa. Tähän Haantie totesi, että ”teillä on se oma yliopistotodellisuutenne ja sitten on tämä oikea todellisuus.” En ollut ikinä aiemmin tavannut kyseistä henkilöä, josta olin lukenut vain sanomalehdistä. Puhelu paljasti, että Rakennusvirastossa istuu ihmisiä nostamassa palkkaa nuorison nettikeskustelujen seuraamisesta aivan kuin he jäljittäisivät kovan luokan terroristeja. Puhelusta tuli melko vainoharhainen olo.”

Kertomus on saatu nimettömänä sähköpostitse.


Laiton henkilörekisteri, seuraaminen ja kuvaaminen

”FPS:n kenttäpäällikkö Petri Lokka seuraa ihmisiä kaupungilla. Lokka on kartoittanut kaikki mahdolliset maalarit ja vielä heidän tyttöystävätkin. Lokka on seurannu ja kuvannu maalareiksi epäiltyjen tyttöystäviä ja ottanu heistä kuvia kamerallaan.”

”Viime talvena mun kumppani oli kävelemässä kotiin yöllä perjantain juhlinnan jälkeen. Koska viimeinen juna oli jo mennyt, käveli hän raiteiden vieressä kulkevaa pyöräilytietä. Kun hän oli lähestymässä koti asemaa tuli harmaa farmarimallinen auto vastaan pyöräilytiellä. Autosta juoksi kaksi miestä häntä kohti paiskaten maahan ja lopuksi miehet pistivät nippusiteillä kädet selän taakse kiinni.

Yksi miehistä piteli kumppaniani kiinni maassa, kun toinen tarkisti mukana olleen repun sisällön. Repusta ei löytynyt mitään epäilyttävää. Kuitenkin toinen miehistä, joka piti kumppaniani maassa kiinni nosti hänen naamaa ylös maasta, jotta toinen pystyi ottamaan lähikuvan kameralla. ”Noin, nyt saatin lähikuvakin susta”, sanoi mies joka otti kuvan. Tämän jälkeen miehet päästivät hänet nippusiteistä ja lähtivät menemään autolla saman tien.

Kotiin päästyä kumppanini herätti minut ja kertoi mitä oli tapahtunut. Pyysin häntä tekemään rikosilmoituksen asiasta, mutta hän ei uskonut että siitä olisi mitään hyötyä. Kuka uskoisi häntä, kun paikalla ei ollut muita kuin nämä kaksi siviilipukuista vartijaa? Tuskin tapausta olisi edes kirjattu ylös poliisiasemalla.

Seuraavana päivänä kävelimme meidän läheiselle juna-asemalle ja huomasimme, että sinne oli maalattu. Nämä vartijat olivat varmaankin tämän tähden ottaneet mun kumppanin kiinni ja tutkineet repun ja ottaneet kuvan hänestä. Tämähän todistaa sen, että vartijat todellakin pitävät laittomia henkilö rekistereitä.”

”Olen monta kertaa huomannut, että kun olemme kaveriporukalla kävelleet viikonloppuisin ulkona, niin on meitä seurannut harmaan värinen farmari auto. Joskus tällainen auto on pysytellyt mun tai jonkun kaverin kodin ulkopuolella, yleensä parvekkeen tai röökipaikan edessä. Kun on mennyt röökille on ollut pakko peittää naama, ettei tarvii pelätä, että tulee kuvatuksi. Kerran kun odotimme junaa yhdellä asemalla näimme ihan selvästi, että tällaisesta autosta meitä kuvattiin videokameralla.

Näköjään heillä on paljon tietoa meistä, he tietävät missä asumme ja missä liikumme. Olen varma, että nämä kuvaukset menevät FPS:n laittomiin henkilörekistereihin. En tiedä miten saisin poliisin uskomaan, että nämä laittomat rekisterit ovat oikeasti olemassa. Tämän vainoamisen on loputtava.”

”Kaverini ei ollut koskaan ollut tekemisissä Petri Lokan tai FPS:n kanssa mutta liikkunut maalaripiireissä jonkun aikaa. Kerran he jäivät kiinni itse teossa FPS:n varijoille metroasemalla Itä-Helsingissä. Sen lisäksi että pidätys oli melko väkivaltainen, itse Petri Lokka oli myös paikalla henkilökohtaisesti. Lokka osasi ulkomuistista sanoa kahden paikalla olleen maalaajaan etu- ja sukunimen vaikka nämä eivät olleet koskaan olleet missään tekemissisä Lokan tai FPS:n kanssa.”

”Viime talvena mun kumppani oli kävelemässä kotiin yöllä perjantain juhlinnan jälkeen. Koska viimeinen juna oli jo mennyt, käveli hän raiteiden vieressä kulkevaa pyöräilytietä. Kun hän oli lähestymässä koti asemaa tuli harmaa farmarimallinen auto vastaan pyöräilytiellä. Autosta juoksi kaksi miestä häntä kohti paiskaten maahan ja lopuksi miehet pistivät nippusiteillä kädet selän taakse kiinni.

Yksi miehistä piteli kumppaniani kiinni maassa, kun toinen tarkisti mukana olleen repun sisällön. Repusta ei löytynyt mitään epäilyttävää. Kuitenkin toinen miehistä, joka piti kumppaniani maassa kiinni nosti hänen naamaa ylös maasta, jotta toinen pystyi ottamaan lähikuvan kameralla. ”Noin, nyt saatin lähikuvakin susta”, sanoi mies joka otti kuvan. Tämän jälkeen miehet päästivät hänet nippusiteistä ja lähtivät menemään autolla saman tien.

Kotiin päästyä kumppanini herätti minut ja kertoi mitä oli tapahtunut. Pyysin häntä tekemään rikosilmoituksen asiasta, mutta hän ei uskonut että siitä olisi mitään hyötyä. Kuka uskoisi häntä, kun paikalla ei ollut muita kuin nämä kaksi siviilipukuista vartijaa? Tuskin tapausta olisi edes kirjattu ylös poliisiasemalla.

Seuraavana päivänä kävelimme meidän läheiselle juna-asemalle ja huomasimme, että sinne oli maalattu. Nämä vartijat olivat varmaankin tämän tähden ottaneet mun kumppanin kiinni ja tutkineet repun ja ottaneet kuvan hänestä. Tämähän todistaa sen, että vartijat todellakin pitävät laittomia henkilörekistereitä.”

Kertomus on saatu nimettömänä sähköpostitse.

”Olen monta kertaa huomannut, että kun olemme kaveriporukalla kävelleet viikonloppuisin ulkona, niin on meitä seurannut harmaan värinen farmari auto. Joskus tällainen auto on pysytellyt mun tai jonkun kaverin kodin ulkopuolella, yleensä parvekkeen tai rööki paikan edessä. Kun on mennyt röökille on ollut pakko peittää naama, ettei tarvii pelätä, että tulee kuvatuksi. Kerran kun odotimme junaa yhdellä asemalla näimme ihan selvästi, että tällaisesta autosta meitä kuvattiin videokameralla.

Näköjään heillä on paljon tietoa meistä, he tietävät missä asumme ja missä liikumme. Olen varma, että nämä kuvaukset menevät FPS:n laittomiin henkilörekistereihin. En tiedä miten saisin poliisin uskomaan, että nämä laittomat rekisterit ovat oikeasti olemassa. Tämän vainoamisen on loputtava.”

Kertomus on saatu nimettömänä sähköpostitse.


Muotoanalyysi ja väärä vala

”Mä olin Petri Lokan mielipiteen takia neljä viikkoa sellissä tutkintavankeudessa. Mua syytettiin junamaalauksesta ja Lokan ”kirjainasiantuntevuus” riittää Stadissa laittamaan jengiä spuduun kuukaudeks.

Ekoina kolmena päivänä mulla ei ollu mitään oikeuksia. Kolmannen päivän jälkeen tuli vangitsemisoikeudenkäynti, johon Lokka tuli todistamaan. Jatko-oikeudenkäynti oli taas noin 1,5 viikon päästä. Aluksi mä olin Pasilassa, lopulta mut siirrettiin kauemmas Jämsälle.

Mun kummitäti kirjotti jonkun kirjeen sinne Jämsään, mä ihmettelinki et miks mä yhtäkkiä aloin saamaan parempaa kohtelua. Vartijat alko kysyy et tarviiks mä suihkua tai soittaa jonnekki.

Loppukesästä mut haettiin uudestaan kotoa, ja mut pidettiin 24 tuntia putkassa ilman tietoa et miks. Vuorokauden jälkeen mua sit kuulusteltiin ja syytettiin kokonaan muiden jutuista.”

”Muotoanalyysia vaihdettiin kesken tutkimuksen toiseen graffitiin sopivammaksi, ja jälleen syytös jatkui.”

”Vartijafirmalla on erikoinen monta sataa henkilöä käsittävä asiantuntevuus, jonka erityispiirteenä on muotoanalyysi, mutta analyysi saattaa kuitenkin aina muuttua milloin minkäkin tarpeen mukaan. Ensin maalattu graffiti saatetaan nimetä jonkin nimiseksi, mutta sitten se muuttuukin täysin muuksi, eikä kukaan kyseenalaista näitä valheita.”

”FPS-vartijat otti mun frendit kiinni ja syytti niitä Ilmalan varikolla maalaamisesta. Sit seuravana päivänä ne oliki vaihtanu syytettä liittyen kokonaan toiseen paikkaan. Mitä tää kertoo vartijoista?”

”Petri Lokka oli mun oikeudenkäynnissä todistamassa. Lokka todisti nähneensä mut tekemässä tagia Brahenkentällä eräänä yönä, katseltuaan kentän toiselta laidalta yökiikareilla. Mut mä en tehny sitä, mä en ollut siellä. Lokan todistus meni oikeudessa läpi.”

”Tärkeintä täs on mun mielestä se, että usein kiinni otetaan syytön, josta tehdään syyllinen. Paikalle tulee vartija, joka esittäytyy silminnäkijäksi ja saa hyvät provikat päälle, vaikka koko tapahtunut ei edes pidä paikkaansa.”

”Musta on tosi pelottavaa, että yksi katkeruuden sävyttämä ihminen voi vaikuttaa syytöksiin ja saada ihmisiä syytteisiin ja tuomittavaksi, ilman että ”asiantuntevuutta” kyseenalaistetaan millään tavalla. On tapauksia, joissa vartiointifirmalta tullut asiantuntijan tekemä muotoanalyysi on muuttunut tutkimuksen aikana, kirjaimet ja värit ovat vaihdelleet aina syyttäjän edun hyväksi.”

Kommentteja ja kokemuksia muista vartiointiliikkeistä
”Metrostevarit ja smurffit alko häätää meit metrosta Kulosaaren asemalla, ne anto meille sakot liputta maksamisesta, eikä enää päästäny matkustamaan. Tän jälkeen vartijat alko häätää meitä koko asemalta, ne otti meistä kiinni kovaotteisesti ja alko raahata väkisin ulos. Portaitten kohdalla ne varotteli uhkaavasti, ettei me vaan kaaduttais ja lennettäis alas. Yks jätkistä ei tykänny miten meitä kohdeltiin ja se tarras rappusten kaiteesta kiinni. Vartijat yritti repii sitä irti, mutta ei ne onnistunu.

Poika pistettiin rautoihin, toinen vartijoista otti kaulasta kiinni kuristusotteella ja toinen alko lyömään. Kolmas kauempana ollu vartija juos paikalle kaasusumutin kädes, mut suihkuttiki vahingossa esimiestään silmään. No se alko itkee siinä rappusilla.

Tämän jälkeen tilanteesta hermostuneet vartijat alko rankasee raudoissa olevaa toisen vartijoista pidellessä kiinni, niin että se istu sen mun kaverin päällä ja toinen sumutti sitä suoraa silmiin ja huus ”haluut sä tätä!?”.

Kun muut paikallaolijat eli jo ulosheitetyt saman seurueen jäsenet näkivät tämän, he lähtivät etenmään metroaseman ovelta kohti vartijaa, sillä tämä sumutti pippurikaasua maassa makaavan, raudoitetun ja puolustuskyvyttömän pojan kasvoille ilman mitään syytä. Sitten vartija käänsikin pippurikaasun näitä silminnäkijöitä kohti ja yritti ampua myös heitä pippurikaasulla. Vartija ei osunut kehenkään mutta muiden ei auttanut kuin peräännyttävä tilanteesta ja katsoa vierestä kaverinsa pahoinpitelyä.

Paikalle saapui ambulanssi ennen poliisiautoa, jonka oli soittanu maassa makaavan pojan tyttöystävä ja näin mun frendi pääsi vartijoiden väkivallalta turvaan. Tää jätkä oli sit tehny rikosilmotuksen, mut poliisit ei ottaneet sitä vastaan, eikä katsoneet metroaseman videokuvia, vaikka tätä pyydettiin.

Paikalla ollut henkilö soitti Securitas-vartijafirmalle pyytääkseen selvitystä asiasta, mutta kyseistä järjestyshäiriöitä ei oltu ollenkaan kirjattu ylös, vaikka laki niin määrää.

Juttu meni lopulta oikeuteen, mutta vartijoiden pahoinpitelemä poika sai sakot järjestystä ylläpitävän henkilön vastustamisesta.”

Tapauksella on useita silminnäkijöitä. Eräs paikalla ollut kirjoitti tapahtumista kolumnissaan myös Voima-lehdessä. Ainoa seuraus tapahtumista oli, että pahoinpidelty nuori sai sakot järjestystä ylläpitävän henkilön vastustamisesta.

”Securitas-vartijat otti meidät kiinni Kampissa, ne laitto meidät rautoihin ja istutti rappusille. Niistä kolmesta vartijasta kaks oli ihan rauhallisia, mutta kolmas oli tosi vihane ja se ilmeisesti halus kokeilla jotain uusia taitojaan. Se otti mut otteeseen takaapäin ja vääns täysillä mun käsiä, enkä mä päässy irti. Se vaan täris ja huus että lopeta!

Me tehtiin tutkintapyyntö poliisille, mutta ei mennyt läpi.”

”Me käveltiin kaveriporukalla kaupungilla ja nähtiin pahoinpitelytilanne, kun iso mies kuristi maassa makaavaa veristä miestä. Me mentii siihen saman tien paikalle yrittää auttaa jotenki, mutta tilanne kääntyi niin, että pahoinpitelijä suihkutti kaasua kaikkia lähiympäristössä olleita kohtaan ilman, että se varotti mitenkään, tai ilman että se ois ite ollu missään uhkatilanteessa. Sit hetken päästä kävi ilmi, että kyseessä oliki ravintolan portsari. Paikalle oli tullu kaks Securitasin vartijaa sillä hetkellä kun portsari kaasutti meitä pippurisumutteella, mut ne anto kaiken vaan tapahtua katsellen vierestä.

Poliisi tuli pian paikalle ja me annettiin henkilötiedot silmät kivusta kiinni muurautuneena, myöhemmin mentiin poliisilaitokselle antaa todistajanlausunto, ku meidät oli kutsuttu kuulusteluihin silminnäkijöinä. Samalla poliiseillekin kävi ilmi, että me oltiin myös väkivallan uhreja. Me ei haluttu nostaa syytettä. Puolenvuoden jälkeen syyte lähetettiinki sit meille, että me oltais pahoinpidelty tätä portsaria!

Me ei tiedetä mikä tässä oli tarkalleen taustalla, varmaan se ois menettäny portsarin oikeutensa laittomasta teosta. Jos portsari käyttää ampuma-aseeksi luokiteltua paprikasumutetta, siitä pitää aina tehdä selonteko. Portsarilla ei ilmeisesti ollut mitään riittäviä selityksiä, joten ainoat joita tilanteesta pystyi syyttämään oli tietonsa antaneet tytöt, eli me.

Nää Securitasin vartijat peruuttivat oikeudenkäynnissä aikaisemmin antamansa lausunnot, jolloin he vielä puhuivat meidän puolesta. Oikeussalissa ne ei enää muistaneet mitään mitä olivat nähneet, mutta kuitenkin pystyivät osoittamaan, että me oltiin syyllisiä portsarin pahoinpitelyyn. Ne todisti et mä olisin potkassu kireessä hameessa yläpotkun sen portsarin päähän! Ne sano vaan, että ”näitä kasvoja ei voi kyllä unohtaa”. Ihme, ettei tän väitetyn pahoinpitelyn jäljistä ollu mitään todisteita.

Ennen käsittelyn alkua portsari puhui asianajajansa tukena vartijoiden kanssa käytävässä pitkän tovin.
Kuulustelussa portsarin tukena toimi eräs varatuomari, joka toimii myös vartijoiden kouluttajana. Tässä oli ihan selkeä vartijoiden ja portsarin yhtyeenlyöttäytyminen.

Ratkaisevaa tässä oli se, että oikeudenkäynnissä vartijat osoitti sormellaan mua ja mä sain sen pahoinpitelijän leiman, vaikka olinki vaan halunnu auttaa maassa makaavaa uhria. Se oli kaikkien lausuntojen perusteella täysin mahdotonta, että mä oisin pahoinpidelly, mutta koska vartijat peruivat sanansa ja todistivat yhdessä tuumin väärän valan, mä sain 200 euroa sakkoja pahoinpitelystä.”

”Me laskettiin persemäkeä metroaseman rappusten kaidetta pitkin, ja vieressä käveli vartijoita. Ne lähti seuraamaan, meil oli kyl liput olemassa. Ne soitti esimiehilleen ja sai luvan poistaa kaiteenlaskijat metroasemalta. Vartijat alkoi uhkumaan intoa ja kun me kieltäydyttiin lähtemästä, ni ne alko tönii ja lopulta kanto meidät ulos. Ne vartijat vaan täris ja ootti pienintäkin syytä alkaa mätkimään ja keskusteli kokoajan vaan huutamalla.”

”McDonalds sää näkyä missä vaan, mutta saat kuukauden ehdotonta ei-kaupallisten julisteiden liimaamisesta. Oleellista on, että sua voidaan seurata, vaikka et oo missään tekemissä minkään laittomuuksien kanssa. Pahimmillaan se voi johtaa siihe, et sut hakatan ja sit vielä saat syytteen päälle.”

”Useat ei uskalla todistaa tai kertoa mitä ovat kokeneet tai nähneet, koska pelkäävät, että joutuvat enemmän vaikeuksiin, eikä siitä olis kuitenkaan mitään hyötyä totuuden selviämisen kannalta. Niin monet syyttömät on tuomittu, mitä tässä voi oikeen tehä?”

”Stop Töhryille projektin tehtävänä on ennaltaehkäistä, mutta todellisuudessa vartijat seuraavat ja odottavat viimeiseen saakka, että saavat mahdollisimman paljon aineistoa, ja näin myös Cleansweep puhdistuspalveluja tarjoava samainen FPS-yritys saa mahdollisimman paljon työtä ja yrityksen voitot kasvaa.”

”Mun frendi oli levittäny keikkajulisteita ja kiinnittänyt niitä teipeillä, se oli otettu kiinni isolla operaatiolla FPS-autoilla. Poliisi kutsuttiin paikalle ja vaikutti tosi kyllästyneeltä. Jätkä sai sakot.”

”Luottotiedot on menny jo heti ku täytin 18-vuotiaana. Mul ei oo ollu mahdollisuutta maksaa mulle langetettuja maksuja, ja näin luottotietojen menetys on jatkunut aina 4 vuotta kerrallaan. Kyllähän tää vaikeuttaa elämää, opintolainaa ja HOAS:n asuntoja on mahdoton saada, kun on jatkuva merkintä luottorekisterissä. En myöskään pysty haaveilla ulkomaanvaihdoista ku ei just saa sitä rahotusta ja hirveet velat niskassa.”

”Kaikista paskin tilanne on yhteisvastuullisesti tuomitut vahingonkorvaukset. Jos rikos on tehty yksissä mielin ja yhdessä tuumin, niin silloin korvaukset voidaan langettaa kaikille yhteisenä. Se sit kuka menee ekana duuniin, ni sen palkasta menee kolmasosana myös muiden osuus suoraan ulosottoon. Siinä ei riitä, että maksaa oman osuutensa, vaan rangaistus on ohi vasta kun koko summa kovine korkoineen on suoritettu. Eikä ketään tietenkään sit huvita tehdä duunia. Näitä on langetettu ihan 16-vuotiailleki.”

Onko sinulla vastaavia kokemuksia nollatoleranssista, Stop Töhryille -kampanjasta tai vartiointiliikkeistä? Kerro oma juttusi meille! Julkaisemme kokemuksia tällä sivulla, aina nimettömänä tietenkin.