Syyte
Rikoksesta epäillystä tulee syytetty (eli vastaaja) vasta silloin, kun syyttäjä on esitutkinnan pohjalta päättänyt nostaa syytteen. Vastaajaa on kohdeltava syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on tuomioistuimessa näytetty toteen.
Syyttäjä päättää syytteen nostamisesta ja poliisin tutkiman asian viemisestä tuomioistuimeen. Hänen on arvioitava jokaisen rikoksesta epäillyn henkilön ja teon osalta erikseen, onko rikos tehty ja ovatko todisteet syytteen nostamiseksi riittävät. Vaikka rikos ja sen tekijä olisivat selvilläkin, syyttäjä voi toisinaan jättää syytteen nostamatta, esimerkiksi rikoksen vähäisyyden vuoksi. Jos rikoksen uhri pitää syyttäjän ratkaisua vääränä, hän voi itse nostaa syytteen.
Jos syyttäjä katsoo, että rikoksesta epäiltyä on aihetta syyttää, syyttäjä hankkii todistusaineiston (eli poliisin esitutkinnan tulokset) ja esittää se oikeudessa syytteensä tueksi.
Haaste
Muutaman kuukauden (toisinaan jopa parin vuoden) kuluttua rikoksen tapahtumisesta vastaajalle eli syytetylle lähetetään postissa kehotus ottaa yhteys haastemieheen haasteen vastaanottamiseksi. Haastemies voi yrittää tavoittaa syytettyä myös puhelimitse. Jos on todennäköistä, ettei tiedoksianto onnistu postitse, käräjäoikeuden haastemies voi toimittaa haasteen asianosaiselle esimerkiksi kotiin, kouluun tai työpaikalle.? Haaste katsotaan vastaanotetuksi vasta, kun vastaaja on henkilökohtaisesti ottanut haasteen vastaan. Puhelinkeskusteluilla ei ole tässä merkitystä. Syytettyä ei voida tuomita, jos rikos on ehtinyt vanhentua ennen haasteen vastaanottamista. Esimerkiksi vahingonteko vanhentuu kahdessa vuodessa rikoksen tekohetkestä alkaen.
Haasteessa mainitaan syyte eli mistä vastaajaa syytetään. Syytettyä kehotetaan vastaamaan haastehakemuksessa esitettyyn rangaistusvaatimukseen ja asianomistajien korvausvaatimuksiin. Samalla käräjäoikeus yleensä kutsuu vastaajan saapumaan käräjäoikeuden istuntoon eli pääkäsittelyyn. Kutsussa ilmoitetaan, onko istuntoon saavuttava sakon uhalla henkilökohtaisesti vai voidaanko asia ratkaista poissaolosta huolimatta.
Pikasakot
Jos teosta ei ole odotettavissa muuta rangaistusta kuin sakkoa (esimerkiksi lievä vahingonteko), poliisi voi toimittaa ns. suppean esitutkinnan ja kirjoittaa valmiit rangaistusvaatimusilmoitukset maksulappuineen eli ”pikasakot” saman tien tapahtumapaikalla tai poliisiasemalla. Jos sakko tuntuu kohtuuttomalta, rangaistusvaatimusta voi vastustaa seitsemän päivän kuluessa. Silloin poliisi suorittaa asiassa esitutkinnan, jonka jälkeen asia menee syyteharkintaan. Syyttäjä päättää, onko asiaa aihetta käsitellä käräjäoikeudessa.
Kaikki pikasakot menevät joka tapauksessa aina syyttäjän tarkastettavaksi. Vasta tämän jälkeen sakko on lainvoimainen, vaikka sen voi maksaa jo aiemmin. Kuitenkin vain muutama prosentti tapauksista johtaa tässä tarkastusvaiheessa syyttäjän aloitteesta minkäänlaisiin korjauksiin tai oikaisuihin.