Maksut, korvaukset ja oikeusapu

Jos vastaaja todetaan syylliseksi rikokseen, hän joutuu yleensä korvaamaan kaikki valtiolle jutussa aiheutuneet kustannukset (esimerkiksi todistajanpalkkiot, uhrin oikeudenkäyntiavustajan tai tukihenkilön palkkion sekä laboratoriokustannukset). Korvausta voidaan kuitenkin alentaa tai se voidaan kokonaan poistaa, jos se on vastaajan kannalta kohtuuton.

Tuomioistuin voi tuomita rikokseen syyllistyneen maksamaan asianomistajalle vahingonkorvausta. Ellei tuomittu maksa korvausta vapaaehtoisesti, asianomistaja voi saattaa asian ulosottoon. Rikoksen uhri voi myös joissain tapauksissa saada korvauksia suoraan valtion varoista. Omaisuudelle aiheutuneita vahinkoja korvataan kuitenkin vain poikkeustapauksissa. Valtion varoista maksettavaa korvausta on haettava erikseen Valtiokonttorilta. Korvauspäätöksen jälkeen valtio voi periä korvauksen rikoksentekijältä.

Oikeusapu

Pienituloinen saa oikeusapua valitsemansa asianajajan tai oikeusavustajan palkkion maksamiseen. Jos hakijan kuukausittaiset käyttövarat (kaikista palkka- ja muista tuloista sekä etuuksista vähennetään muun muassa verot, asumismenot, päivähoitomaksut jne.) eivät ylitä 700 euroa, oikeusapu kattaa kulut täysin. Mikäli käyttövarat ylittävät 1500 euroa, oikeusapua ei myönnetä lainkaan. Oikeusministeriön sivuilta löytyy taulukko, josta voi tarkistaa miten suureen oikeusapuun on käyttövarojensa perusteella oikeutettu.

Oikeusapua annetaan henkilölle, jolla on kotikunta Suomessa, sekä Euroopan unionin tai Euroopan talousalueen valtion kansalaiselle, joka työskentelee tai on työnhaussa Suomessa. Oikeusapua ei anneta, jos asianosaisella on asian käsittelyn kattava oikeusturvavakuutus. Sinulla saattaa olla oikeusturvavakuutus tietämättäsi: se voi sisältyä esimerkiksi koti- tai matkavakuutukseen, ammattiliiton vakuutukseen tai maatilavakuutukseen.

Rikoksesta epäillyllä on joissakin tapauksissa oikeus saada itselleen esitutkintaan ja oikeudenkäyntiin puolustaja valtion varoin taloudellisesta asemastaan riippumatta. Törkeästä rikoksesta epäillylle tai pidätettynä tai vangittuna olevalle puolustaja määrätään hänen pyynnöstään. Omasta aloitteestaan tuomioistuin voi määrätä puolustajan henkilölle, joka on alle 18-vuotias tai joka ei kykene puolustamaan itseään. Puolustajan palkkion maksaa valtio. Jos henkilö tuomitaan rikoksesta, hänen on kuitenkin korvattava puolustajan palkkio valtiolle, jolleivät hänen tulonsa oikeuta oikeusapuun. Korvauksen suuruus määräytyy kuten oikeusavussa. Puolustajaksi määrätään julkinen oikeusavustaja, asianajaja tai muu lakimies. Yleensä tehtävään määrätään rikoksesta epäillyn itsensä esittämä henkilö.

Oikeusapua haetaan valtion oikeusaputoimistolta. Asianajaja voi tehdä hakemuksen oikeusavun saamiseksi. Hakemukseen tulee liittää selvitys tuloista, esimerkiksi pankin tiliote, palkkakuitti, verotodistus tai toimeentulotukipäätös. Oikeusaputoimistoilla on oikeus tarkistaa viranomaisilta ja vakuutusyhtiöiltä hakijan antamat tiedot taloudellisista olosuhteistaan. Myös pankeilla on velvollisuus antaa oikeusaputoimistoille nämä tiedot, jos on aihetta epäillä hakijan antamien tietojen luotettavuutta. Jos tietoja pyydetään pankilta, oikeusaputoimiston on ilmoitettava siitä hakijalle etukäteen.

Syyttömästi vangituille tai tuomituille aiheutuneet vahingot

Pidätetyllä tai vangitulla on oikeus saada vapauden menetyksen johdosta korvausta, jos esitutkinta lopetetaan nostamatta syytettä, syyte jätetään sikseen tai hylätään, henkilön on todettu syyllistyneen rikokseen, mutta on ilmeistä, että tämän perusteella häntä ei olisi kuitenkaan voitu pidättää tai vangita tai pidättämiseen tai vangitsemiseen ei muuten ole ollut laillisia edellytyksiä.

Jos vapaudenmenetys on kestänyt alle vuorokauden, ei oikeutta korvaukseen ole. Kiinniotettuna vietettyä aikaa ei myöskään lasketa korvauksen piiriin, vaan korvausta maksetaan vain, jos henkilö on ollut pidätettynä. Matkustuskieltoon määrätyllä on soveltuvin osin samanlainen oikeus saada korvausta vapautensa rajoittamisesta.

Korvauksen voi saada vapauden menetyksen aiheuttamista kuluista, tulojen tai elatuksen vähentymisestä, kärsimyksestä sekä korvauksen hakemuskuluista. Lisäksi korvausta voi hakea yksinomaan vapaudenmenetyksestä täyttämällä lomakkeen Valtiokonttorin nettisivuilla. Vaihtoehtoisena menettelynä korvauksen saamiseksi voidaan myös nostaa?kanne valtiota vastaan. Tuomion antamisen jälkeen korvauksen maksamista on haettava Valtiokonttorilta ja tuomioistuimen antama tuomio on liitettävä mukaan.

Korvausta on haettava kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jolloin hakija on saanut tietää, ettei syytettä nosteta, tai jolloin asia on jätetty sillensä, tai jolloin asian käsittelyssä annettu tuomio on saanut lainvoiman taikka purettu tai poistettu.