Tässä osiossa esittelemme lyhyesti kaupungin Stop töhryille- ja Siisti stadi -projektien palkkaamien siivousyritysten toimintaa.
Helsingin kaupungin rakennusvirasto kustantaa Stop töhryille ja Siisti stadi -projekteja noin miljoonalla eurolla vuosittain. Projektien rakennusvirastolta saaman määrärahan lisäksi ne saavat rahaa myös muilta virastoilta. Lisäksi projektit ovat usein vuoden loppupuolella saaneet lisämäärärahaa niille budjetoidun summan lisäksi. Kaupunki on myös erittäin salaileva projektiin liittyvien tietojen suhteen. Rahoituksen tarkkaa määrää on siksi erittäin vaikea laskea. Valtaosa projektien rahoituksesta menee kuitenkin yksityisille siivousyrityksille.
Siisti stadi ja Stop töhryille -projekteista vastaava apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri kertoi vuonna 2005 niistä menevän 17 prosenttia vartiointitoimintaan (HS 21.9.2005). Rakennusvirastolta samassa yhteydessä saadut tiedot taas kertoivat lukujen olevan yli puolet pienempiä. Ristiriitaisista raporteista huolimatta on selvää, että vaikka Stop töhryille -projektin vartioinnista vastaava FPS saa valtavasti rahaa vuosittain, suurin osa rahoista menee ”töhryjen” poistamiseen.
Helsingin kaupunki on kilpailun kautta valinnut yritykset, jotka puhdistavat kaupungin kiinteistöjä töhryistä. Hommasta vastaa pääosin kaksi yritystä: Was-Ste Oy ja Etelä-Suomen pesuexpertit Oy. Suurempi niistä on Was-ste Oy. Yrityksiä voi hyvin olla useampiakin mutta näihin olemme törmänneet itse sekä kaupungilla että käydessämme läpi virallisia dokumentteja ja lehtiartikkeleita.
Was-Sten vuoden 2007 tilipäätös osoittaa firman tekevän huikeat 11 prosenttia voittoa. Etelä-Suomen pesuexpertit taas ei ole vuoden 2004 jälkeen täyttänyt lain määräämää velvollisuuttaan jättää omat tilipäätöstietonsa valtion Patentti- ja rekisterihallitukselle.
Siivousyritysten tekemällä voitolla on suuri merkitys töhryistä vaadittavien vahingontekokorvausten suuruuden kannalta. Eri asianomaisten 2000-luvulla oikeudessa esittämät järjettömät korvausvaatimukset onkin nähtävä siivousyritysten toiminnan valossa. Jos siivousfirma vaatii kohtuuttomia puhdistuskustannuksia, kulut päätyvät usein yksittäisten maalareiden maksettavaksi. Kiinteistöjen ja liikennevälineiden omistajat esittävätkin usein täysin ylimitoitettuja korvausvaatimuksia töhrimisestä.
Esimerkiksi vuonna 2005 HKL vaati kuuden metrovaunun umpeen maalaamisesta 40 000 euron korvaukset. Oikeus kuitenkin katsoi vahinkoa syntyneen vain 20 000 euron edestä. VR esitti siis puhdistuskulujen olevan 51 euroa neliömetriltä kun oikeus taas katsoi niiden olevan 17 euroa neliöltä (HS 21.9.2005).
Yksityiset yritykset takovat siis voittoa kaupungin sodasta kaupunkitilan omaehtoista käyttöä vastaan. Yrityksille kulkevan voiton maksavat yksittäiset kaupunkilaiset selkänahastaan. Ja jos ylihinnoittelua ei, kuten useimmiten on tapana, oteta syyniin oikeudessa, siivousyritysten omistajat saavat sitäkin korkeammat osingot kun maalareita taas odottaa vielä entistä syvempi velkavankeus. rangaistuksia ja järjettömiä korvauksia pelkästään vartiointiyrityksen antamien lausuntojen perusteella.